Olen aina halunnut corgin. En edes tiedä mistä innostus pitkäselkäistä ja lyhytjalkaista koiraa kohtaan tuli, mutta sellainen oli saatava. Äitini yllätti minut varaamalla Roomeon minulle ylioppilaslahjaksi. Olin haljeta onnesta vaikka eikös esteratsastajalla pitäisi olla jack russeli ;)
Romppainen kärsii tosiaan aika pahasta yläpurennasta ja sen takia siitä ei ole näyttelykoiraksi. Purukalusto on kuitenkin tutkittu ja todettu ettei siitä ole haittaa koiran normaalille elämälle. Sohvatyynyksi ja tallikaveriksi se kuitenkin hankittiin. Moni varmaan miettiin miten paimenkoiran kanssa pärjää tallilla ja välillä hevosten paimentaminen onkin mukavaa ajanvietettä. Tapa on kuitenki saatu kitkettyä melko hyvin pois, koska tallilla ollaan pyöritty ihan pennusta asti. Hyvin me kaikki kolme toimeen tullaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti